Mekko

Tämä hellekesä on todellakin herätellyt henkiin Stadinaisen mekkohalut. Mitä mukavampi ja ilmavampi mekko on, sitä helleystävällisempi se tietenkin on. Tunnustettakoon nyt kuitenkin, että minulla on ollut aikamoinen kynnys käyttää hihattomia vaatteita kaikesta keho- ja ikäpositiivisuudestani huolimatta. Tiedän, että tämä hihattomien pelko on ihan hassua, mutta minkäs mahtaa. Mutta nyt näissä olosuhteissa etenkin on tällaiset turhamaiset estot jätettävä sivuun ja päästettävä myös olkavarret nauttimaan auringosta.

Tämänpäiväinen mekkovalinta osui vanhaan suosikkiin, Ewa i Wallan kukkamekkoon. Tämä on klassikko, joka aina silloin tällöin pääsee käyttöön, joskin useimmiten olen siihen päälle vetänyt jonkun hihallisen jutskan olkavarsien peitoksi. Nyt sellainen olisi puhdasta kidutusta. Siirryn siis kaupungille ihan tällaisena. Kassi on säilynyt jostain 50-luvulta ja ilmestyi esiin yllättäen vaatekomeroiden uumenista. Se on joko äitini tai tätini vanha - ihana ja täysin käyttökelpoinen tyyliltään ja laadultaan.









Kommentit