Ennen vanhaan Stockalta...

Apropoo edellinen postaukseni koskien mm. Stockaa, esittelen teille tässä nyt esimerkin siitä, mitä palveluita Stockalta sai ennen vanhaan. Tai kyllähän Stockalla on edelleen sisustuspalvelu, mutta enpä tiedä miten se nykyään toimii. Minusta kuitenkin tuntuu, että asiat ovat muuttuneet ainakin jonkin verran. Kyseessä on ukkini vuonna 1931 tekemä ruokasalin kalusteiden tilaus. Olen aiemmin kertonut, että muutimme kesällä Töölööseen lapsuudenkotiini. Asunto on ollut sukuni omistuksessa talon valmistumisesta, 1926, alkaen. Aluksi asunto oli siis äitini lapsuudenkoti, sitten minun mummolani kunnes sitten 70-luvulla meidän oma perhe muutti asuntoon. Ja nyt olen palannut näille juurilleni, kotiin. Yritämme Ekin kanssa tehdä tästä nyt omantyylisen, vähän boheemimman kämpän ja tavoite on karsia pois vanhaa porvariskotifiilistä. Kokonaisuus, jonka kuitenkin halusimme säilyttää, on 30-luvun art deco -tyylinen, Birger Hahlin suunnittelema, ruokasalin kalustus. Onhan se aika raskas, mutta sitäkin voi keventää vähän kepeämmillä elementeillä, tekstiileillä, kukilla yms. Päällystin tuolit uudestaan art deco -tyylisellä kankaalla ja yritin myös vahata kulumia piiloon. Toisaalta, eipä noi kulumat haittaa - eletyn elämän täytyy näkyä, eikös vaan?

Riemullani ei ollut rajoja, kun löysin yhdestä kokonaisuuden kaapista Stockan toimittaman tarjouksen ja alkuperäiset piirustukset. Päätin oitis kehystyttää dokumentit ja ripustaa seinälle. Kehystäjä totesi, että tämä on varsinainen kulttuuriteko - no mene ja tiedä, mutta tekoni hankaloittaa ainakin dokumenttien häviämistä. Ja olen jo nyt todennut, että taulu toimii myös varsin hyvänä keskustelun avaajana; yleisen ihailun ja ihmettelyn lisäksi kaikilla on ainakin jotain sanottavaa Stockasta ja sen nykytilanteesta. Kalustuksesta sain muuten myös ideat keittiön ja kylppärin väri- ja materiaalivalintoihin, niistäkin tuli tummat, joita sitten kevennän erilaisin kontrastikeinoin. Kuvia niistäkin seuraa jossain vaiheessa.

Stockan logo on ainakin muuttunut ja 

 kirjeenvaihto korulausein taitaa myös olla ihan so last season... :D - hienoa tekstiä!

Birger Hahl (1901–1975) oli suomalainen sisustusarkkitehti. 1920-luvulla Hahl työskenteli arkkitehti Väinö Vähäkallion toimistossa kunnes vuonna 1928 perusti suunnittelutoimiston Helsinkiin. Hahl teki 20- ja 30-luvuilla Lahden Puusepäntehtaille (vuodesta 1931 Asko-Avonius) useita huonekaluja, jotka olivat suoralinjaisia ja useimmiten loimukoivusta valmistettuja. Koristeina käytetyt listaupotukset tekivät niistä monimutkaisia ja kalliita valmistaa. Hahlin huonekalut olivat muita pienempiä, puu-upotuksin ja viiluyhdistelmillä koristellut kaapit kuutiomaisia. Hahlin töitä ovat muun muassa Eduskuntatalon diplomaattien huoneen loimukoivuinen sohvakalusto, Postitalon kalusteita, J.W.Suomisen-yritäjä suvun uuden asuinrakennuksen Koskilinnan kalusteet, Elannon pääkonttorin huonekalut (1928), Kajaani Oy:ntoimistojen sisustustuksia 1950-luvulla sekä kalusteita huonekalutehdas Askolle, esimerkiksi (Pepita, nro 623). Käsi- ja taideteollisuusliitto Taiton julkaiseman Käsiteollisuus-lehden tuolisuunnittelukilpailun Hahl voitti vuonna 1927. Ornamonhallituksen varajäsenenä Hahl oli vuonna 1927. Birger Hahl mainitaan myös lavastajana elokuvassa Rakkautensa uhri vuodelta 1945. (Wikipedia)


Suunnitelmaan/tarjoukseen kuului koko kalustuksen sijoittaminen tilaan

 ruokapöytä

 Astiakaappi ja tuoli


 Liinavaatekaappi

 Astiakaapin kulmaa nyt

 Ruokapöytää ja tuoleja nyt


Liinavaatekaapin kulmaa nyt yllä ja alla




 Astiakaapin kulmaa nyt yllä ja alla






Tarjoilupöytä nyt ja siinä yllä sitten tuo valtava dokumentti-taulu



Aurinkoista pakkaspäivää kaikille <3

Kommentit

  1. Tämä oli mielenkiintoinen juttu. Stockmann on ollut ainoa suurempi toimija Suomessa, joka on saanut ilman mutinoita toimitukset ulkomaille (USA) toimimaan. Olen kohta 20 vuotta nauttinut heidän avustaan. Siinä missä muut esim. Sokos ovat todenneet, että tietojärjestelmät eivät anna periksi on Stockmann pistänyt tavarat matkaan.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti