DIY-terapiaa

Stadinainen on kova hääräämään, se on varmasti tullut selväksi. On varmaan tullut selväksi myös se tosiseikka, että yritys on usein aika hyvä, tulos ei aina niinkään pääse samalle tasolle. Mutta yrittänyttä ei laiteta, voihan se olla, että joskus onnistuukin.  Yritysjaerehdys-metodi sopii minulle; opin aina uutta ja olen ratketa liitoksistani, kun silloin tällöin saan aikaan jotain "hienoa". Mikään ole niin hurmiollista kuin saada onnistumisen kokemuksia. Yksi onnistuminen paikkaa tsiljoona epäonnistumista, onnistuminen lisää itseluottamusta ja kannustaa yrittämään uudestaan. Puuhastelu on minulle varsinaista terapiaa, häärätessä mietin niitä näitä ja moni asia selkiytyy päässäni. Ja kuten sanottu; jos/kun sitten joskus onnistun, saan menestyksestäni sangen mainioita kicksejä ja tulen hyvälle tuulelle - jopa! Ympäristönikin siis hyötyy...

Edellä olevan alustuksen runoilin siksi, ettei vaan kukaan kuvittele, että päivän postauksessa esittelemäni saavutus on minulle vain pieni kakunpalanen - ei todellakaan. Puhkun ylpeydestä saadessani esitellä teille tuunaamani lampunvarjostimen! Pari päivää sitten kertoilinkin varjostinpohdinnoistani ja esittelin muutaman Svenskt Tenn -varjostimen. Jep, tilasin sen ensimmäisen vaalean varjostimen. Mutta minullahan on useita valaisimia, jotka ovat varjostinta vaille. Huomasin, että yksi niistä on kiva kuparinen valaisin, jossa on hitsin kulunut ja ruma varjostin. Ekaks mietin, että hankin siihenkin kokonaan uuden varjostimen, mutta asiaa funtsittuani päätinkin yrittää tuunata varjostimen itse. Eihän toi nyt niin vaikeaa voi olla - eikä ollutkaan. Minulla oli palanen freesiä Laura Ashley -kangasta, jonka sovittelin vanhan varjostimen kehikkoon. Erikeeperit ja sakset esiin ja hommiin. No, homma paisui vähän, huomasin, että sisuskin pitää vuorata - tein sen kontaktimuovilla. Hätähousu kun olen, en saanut reunoista kovinkaan siistejä. Mutta wau - löysin äidin vanhasta ompelutarvikelipastosta mummin nimikirjaimilla varustettua kapeata nauhaa, jota liimailin varjostimen sisäyläreunaan. Aika hieno tuli, jos saan itse sanoa. Valaisimen runko pitää vielä putsata ja johtoon pitää vaihtaa stöpseli.  Stöpseli on vanhaa mallia ja nyt rempan jälkeen se ei enää mene pistorasiaan. Sen homman delegoin Ekille.

Alla saatte seurata näppärää (??!) työskentelyäni/työvaiheita. Mitäs olette mieltä?


 Tästä aloitin - aika rupunen vanha varjostin, vai mitä? 




 Laura Ashleyn söpöä kangasta ja 


 Erikeeperiä, jolla liimailin


 kankaan kiinni varjostimen reunoihin



"Kansi" kans


välivaihe - 


ihan ookoo, mutta täytyy vuorata -yläreunan kautta näkyy ruma sisus 


Kontaktimuovia kehiin 




Ja tää on niin hienoa, mummin nimikirjaimilla varustettu nauha epätasaisien sisäreunojen päälle 



 Vähäks tää on ylpeä ja onnellinen!




Ai niin, stöpseli vielä - Ekin nakki!

Kommentit