Toisenlainen postaus; pakahduttava ikävä

Olen pitänyt taukoa blogista, koska en kertakaikkiaan ole tiennyt mitä nyt kirjoittaisin. Olen halunnut pitää blogin nk. hyvän mielen blogina, eikä sellaiset postaukset ole nyt olleet ihan mahdollisia. Menetin rakkaan isäni jouluna. Ikävä on pakahduttava. Viimeisinä päivinä kaikki muu on tuntunut turhalta, samantekevältä ja merkityksettömältä. Järki sanoo, että minun pitäisi olla kiitollinen, että sain pitää isäni näin kauan; hän oli kuollessaan 92-vuotias. Ja kiitollinen olenkin. Tietenkin. Olen onnellinen myös siitä, että isäni sai elää pitkän ja pääosin sangen hyvän elämän. Hän meni naimisiin äitini kanssa lähes 70-vuotta sitten ja he ovat eläneet yhdessä siitä lähtien. Heillä on ollut mahdollisuus matkustaa ja nauttia elämästä monella tasolla. Isäni pystyi aina tukemaan minua ja etenkin nyt myöhemmässä vaiheessa olimme yhteydessä ihan päivittäin.

Mutta tämä kouriintuntuva ikävä -  odotan, milloin se hellittää ja pystyn iloitsemaan muistoista ilman pillitystä ja ahdistusta.

Tulevina päivinä keskityn luonnolllisesti käytännön järjestelyihin ja vietän mahdollisimman paljon aikaa äitini luona. Yhdessä perheen kanssa selviämme tästä, se on selvä, päivä kerrallaan.

Elämä jatkuu - hyvää uuttavuotta <3




Kommentit

  1. Osanottoni. Elämä jatkuu, mutta ei enää samanlaisena....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Merja, näinhän se on <3 Oikein hyvää Uutta Vuotta sinulle!

      Poista

Lähetä kommentti