Stadinaisen fitnesspäiväkirja - urheiluhullu?

Onkohan Stadinaisesta tulossa kuntourheiluhullu? Olen aina harrastanut kuntoliikuntaa, välillä enemmän ja välillä vähemmän. Itse olen ohjannut jumppia yli kaksikymmentä vuotta sen lisäksi, että olen ollut mm. Friskis&Svettis-liikuntaseuran jäsen jo 70-luvulta saakka (aluksi Ruotsissa ja sitten myöhemmin tietty Suomessa, kun perustin seuran Helsinkiin v. 1992). Kouluaikoina en tod. ollut urheiluhullu, vaikka harrastinkin mm. tennistä Helsingin verkkopalloseurassa ja olin aika hyvä uimari. Niin, ja koulun pesistunnilla osuin palloon suht. usein. Mutta yksi asia on ollut varma jo useamman vuoden; en laita herätyskelloa soimaan siksi, että ehtisin kuntosalille tai jumppaan! Tällainen aikatauluttaminen  on tuntunut hankalalta. Olen joskus pakon sanelemana laittanut herätyksen päälle varmuuden vuoksi silloin, kun oma jumpan ohjaus on osunut aamupäivälle, Ja joskus päikkäreille mennessäni myös (rakastan päikkäreitä), jos on ohjaus iltapäivällä. Siinä se raja on kulkenut. Olen todennut, että treenaan paremmin, jos saan mennä tarpeeksi levänneenä ja itsestään heränneenä. Niin hullu en todellakaan ole, että laittaisin herätyksen ja menisin unenpöpperöisenä treenaamaan. Mutta mitä tapahtui pari päivää sitten? Joo, tarkastelin kalenteriani ja huomasin, että nyt elän niin kiireistä aikaa, ettei kuntosalikäynnille jää aukkoa, jollen laita herätyskelloa päälle ja mene aamupäivällä ennen duunikeikkaa. Aiemmin olisin vaan harmitellut, että nyt jää kuntoilut väliin, mutta nyt urheiluhulluuden iskiessä päädyin toiseen ratkaisuun.  Eikä se niin hirveetä ollutkaan - itse asiassa aika ihanaa. Ja myönnettäköön, ettei tässä ollut kyseessä kukonlaulun aika vaan n. klo 10. Se on vaan se, että en osaa mennä treenaamaan ilman, että olen syönyt aamupalan ensin. Jouduin siis heräämään ennen klo kahdeksaa ehtiäkseni vetää saavillisen kahvia ja kaksi jälkiuunileipäpalaa. 


Hälytykset päälle ja treenaamaan, ei laisinkaan hullumpaa!

Kommentit