Stadinaisen fitnesspäiväkirjan uusi luku - vaaka

Kuntosaliohjaajani Sanna kutsuu vaakaa naisen pahimmaksi viholliseksi. En tiedä, onko se pahin vihollinen, mutta ainakin se voi olla sangen harmillinen, epäluotettava ja oikukas. Mutta ehkä vaaka kuitenkin on joissain tilanteissa tarpeellinen. Vaikka olen aina harrastanut liikuntaa ja yrittänyt jotenkuten pitää huolta siitä, etten karkki-,jätski- leipä- ja juustohimoisena pullistuisi ihan palloksi, en ole pahemmin itseäni punninnut. Olen luottanut peiliin, vaatteisiin ja fiilikseen. Välillä olen kasvattanut pehmeää massaa - arvatakseni jokusen kilon - mutta olen aina pystynyt pitämään kasvun jonkinlaisissa aisoissa. Olen elänyt siinä uskossa, että painoni on pysynyt samana ainakin viisi viimeisintä vuottä, tai siitä asti, kun viimeksi itseni punnitsin. Olen tosin todennut, että iän myötä keskivartalon ympärille on alkanut kehittyä vähän ylimääräistä samoin kuin reisiin, mutta en osannut kuvitella, että kyseessä on kokonaista viisi kiloa! Menin nimittäin Sannan kielloista huolimatta kuntosalin vaa'alle ja meinasin saada sätkyn - todellakin, viisi kiloa enemmän kun mitä olin kuvitellut!! Lihaksia, sanoo joku - läskiä, sanon minä! Tästä superyllätyksestä on jo joitain viikkoja, ja sen myötä aloin hieman siis funtsia ravintoani tarkemmin, siitähän olen jo täällä postaillutkin. En laihduta, en, mutta tarkkailen ravintoani vähän paremmin. Ja yritän liikkua vähän tavoitteellisemmin, vaikkakaan kuntoiluni ensisijainen tavoite ei ole painonpudotus, ennemminkin terveyden ja voiman/kunnon ylläpito. Mutta toi painoasia jäi ärsyttämään ja myös vähän kiinnostamaan, kuitenkin. Eilen otin härkää sarvista ja kävin ostamassa vaa'an Stokkalta. Ystävällinen myyjä esitteli minulle erilaisia vaakoja, wautsi, onhan niitä. Sellaisiakin, joilla voi mitata kehon koostumuksen - rasvat, nesteet, lihakset.... Mutta jotain rajaa, paino riittää tässä vaiheessa - ei tää mihinkään hifistelyyn sentään ryhdy. Vielä en ole tulokkaan päälle astunut muuta kuin yhdellä jalalla, mutta huomisesta alkaen aion punnita itseni, en joka päivä, mutta vaikka kerran viikossa. Lupaan, että en anna vaa'an hallita elämääni, takuulla en. Vaaka saa lentää huitsinnevadaan, jos se alkaa vihoitella ja oikutella. Mutta katsotaan. 

 Taloutemme uusi tulokas kurkistelee pussin alta, toivottavasti hänestä tulee ystävä, ei vihollinen :)



 Ostin sellaisen mallin, jota voi pitää myös maton päällä tai epätasaisella alustalla, varmuuden vuoksi.


Valot ja varjot heijastuvat kiiltävältä pinnalta, vielä ei kiloja näy :)


Yhdellä jalalla totuttelua - huomenna sitten ....


Kommentit

  1. Kyllä se mieskin voi välillä vaa'alla käydä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiina, niin voikin, vaaka on nyt esillä, ehkä astuu sille jonakunapäivänä 😃

      Poista

Lähetä kommentti