Rokokoo

Rokokoo ei taidehistoriallisen jatkumon tyylisuuntana ole oikeastaan puhutellut minua kovinkaan paljon. Rokokoo-ajan kuva- ja rakennustaide sekä sisustustyyli näyttäytyy minulle vähän liian kepeänä, sievänä ja koristeellisena. Makuni taitaa ehkä olla jotenkin ronskimpi, rosoisempi ja suurpiirteisempi eikä rokokoolle tyypillinen romanttinen usein esim. kuvataiteissa pastellinsävyinen lookki säväytä kovinkaan paljon. Toisaalta sitten taas 1700-luku ja rokokoo-ajan historia kyllä kutkuttaa. Yhdistän tietty täällä pohjoismaissa aikakauden vahvasti mm. kuningas Kustaa III:een ja vaikkapa Bellmaniin. Enpä nyt tiedä, kaikkihan tietty liittyy toisiinsa - eli annetaan rokokoolle mahdollisuus. Niinpä päätin mennä Sinebrychoffin taidemuseoon tutustumaan näyttelyyn Rokokoo - pohjoisia tulkintoja. Funtsin, että opastettu kierros voisi auttaa minua ymmärtämään rokokoota paremmin ja näkemään tyylisuunnan mahdollisen viehätyksen. Olipa minulla hyvä tuuri; oppaana oli Helsinki-opaskolleegani Karoliina. Karoliinan huikean loistokkaan opastuksen jälkeen tunsin, että kyllähän tämä rokokokookin menettelee. Näyttelyssä lähestytään rokokoota rinnastaen 1700-luvun "oikean" rokokooajan ja 1800-luvun rokokoon ihannoinnin ajan teoksia keskenään. En muistanutkaan, tai en siis nyt vaan ollut tullut ajatelleeksi, että rokokoo tuli uudestaan muotiin taiteilijoiden keskuudessa 1800-luvun lopulla ja että esim. Albert Edefelt ja Gunnar Berndtson olivat inspiroituneet rokokoosta. En ollut myöskään liittänyt ruotsalaisen Carl Larssonin töiden fiilistä ja "herttaisuutta"  rokokoohon. Mutta tietenkin ne voi liittää toisiinsa. 1800-luvun lopulla ammennettiin  itse asiassa kaikista historiallisista tyyleistä ja rokokoo oli yksi niistä. Ei hassumpaa. Suosittelen Sinebrychoffin näyttelyä - menkää opastetulle kierrokselle, niitä järjestetään joka lauantai klo 14. 


Kommentit