Antiikkia, antiikkia!

Stadinainen on aika heikkona kaikkeen vanhaan roinaan, antiikkiin ja muuhun sellaiseen tarpeeksi vanhaan ja usein myös aika kuluneeseen esineistöön ja taiteeseen. Ei se tietty kenellekään taida olla enää mikään yllätys, teinhän esim. HY:ssä  taidehistorian graduni huutokauppaesineiden tarinoista. Jo pikkutyttönä olin se perheenjäsen, joka otti vastaan sukulaiseten kuluneita tavaroita, huonekaluja ja koriste-esineitä eri aikakausilta. Teininä huoneeni muistutti enemmänkin vanhojen tavaroiden varastoa, jossa tunnelmaa siihen päivään oli tuomassa popparijulisteet ja hippisälä. (Stadinainen oli nuori 70-luvulla, muistakaa se!). Ainoa antiikkinen/vanha/vintage, joka minua ei puhuttele on vanhat vaatteet. Tai siis kyllä vanha muotikin puhuttelee, mutta en ole sellainen, joka osaa ostaa käytettyjä vaatteita, en tee kirpparilöytöjä enkä varmaan milloinkaan pue toisten ihmisten käyttämiä releitä ylleni kuin ihan poikkeustapauksessa. En osaa selittää, miksi näin on, mutta näin se vaan on. Usein funtsin, että pitäis, mutta se ei vaan onnistu. Itse kyllä mielelläni annan tai myyn omia vaatteitani ja kenkiä muille, mutta jostain syystä homma ei toimi toisinpäin. Varsinkaan toisten vanhoja kenkiä en osaa käyttää. Kerran tosin ostin Kaivarin Kanuunasta Minna Parikan pöydästä kengät, ne näyttivät aivan käyttämättömiltä, mutta en ole niitäkään käyttänyt. Ne osoittautuivat sitäpaitsi liian pieniksi ja annoin ne Lindalle.

No, otsikkoon viitaten laitan tässä vähän kuvallista raporttia viikonlopun antiikkirundiltamme. Lähdimme Ekin kanssa sunnuntaina ihan ex tempore Fiskarsiin ja Billnäsiin, joissa molemmissa järjestettiin antiikkitapahtumat. Näiden seutujen ruukkimiljööt ovat aivan upeita ympäristöjä vanhan tavaran markkinoille. Oli mielenkiintoista pyöriä myyntikojujen ja pöytien välissä ja katsella mitä moninaisimpia tavaroita. Ajatella, mitä kaikkea nämä tavarat olivat nähneet ja kokeneet ja missä maailman vaiheissa ne olivat saaneet olla mukana.

Edellä pohdiskelin vähän käytettyjä kenkiä ja tässä alla teille nyt antiikiksi muuttuneita popoja. Millaiset ihmiset ovat näitäkin jalkineita pitäneet? Stadinaisen kenkäkaapin sisältö poikkeaa aika lailla näistä. Eikä tässä varmaankaan ole kovinkaan monta vuotta välissä...  Näitä kenkiä ei tod. ole enää tarkoitettu käytettäviksi, mutta kivaa fiilistä ne tuovat varmasti johonkin sisustukseen. Kyllä se niin on, että mistä tahansa tulee ajan mittaan antiikkia - myös vanhoista perunapellolta löydetyistä kuraisista, kuluneista nauhansa hävittäneistä nauhakengistä  Alimmaisena kutkuttava kuriositeetti; Nokian kalossit - oliskos tässä Nokian uusi paluu - ympyrä voisi sulkeutua. Kännytuotanto lakkaa Suomessa, mutta kumijalkineita tarvitaan varmasti aina. Liikeidea, paluu entiseen, voisi toimia, jos säät jatkuvat tällaisina :).














Kommentit