Salve ei petä - Juhannuksenakaan!

Stadinaisen Juhannus vierähti taas kerran täällä omilla kulmilla. Minulla ei ole oikeastaan koskaan ollut mitään hinkua viettää nk. mökkijuhannusta. Onhan niitäkin tietty vuosien varrella tullut vietettyä - jos jonkinmoisia... Mutta aika usein olen tehnyt hommia tai muuten vaan luuhannut Stadissa. Viimevuosina olen löytänyt itseni sukkuloimassa Sibeliusmonumentin,Temppeliaukion kirkon ja Senaatintorin väliä. Vaikka helsinkiläiset itse pakenevatkin sankoin joukoin landelle, eivät matkailijat karta Helsinkiä Juhannuksenakaan. Risteilyaluksia näytti tänäkin vuonna olevan satamissa ihan tarpeeksi, enkä ole ikinä esimerkiksi kokenut sellaista ruuhkaa Temppeliaukiolla kuin mitä tänään oli. Tilanne oli miltei absurdi, en tiedä kuinka paljon rokki-kirkon (Rock church) normaalisti niin upeasta tunnelmasta pystyi aistimaan - tuskin yhtään. Jos siis edes onnistui tunkemaan itsensä ihmismassan keskellä yhtään mihinkään suuntaan. Mutta kyllä matkustajat kohteliaasti kiittelivät sitäkin pysähdystä. Mitä ravintoon tulee ei matkailijoilla - eikä meillä muillakaan - ole  kovin helppoa Juhannuksena Helsingissä. Suurin osa ravintoloista on kiinni ainakin perjantaina ja lauantaina. Me halusimme vanhempieni kanssa mennä jonnekin skruudaamaan, eikä avoinna olevia ruokamestoja ollut helppo löytää. Royal ravintoloilla oli joitain paikkoja auki - good for them. Royalin ravintolat ovat mainioita ja varmasti hyviä keskustan alueella pyöriville turisteille. Me emme kuitenkaan tällä kertaa halunneet niihin, vaan johonkin "einiinturistialueelle". Ja kekattiinhan me; Salve. Salve ei petä koskaan. Olenkin pitkään funtsinut haluavani sinne, samaa sanoi isänikin - joten riemuksemme siis saimme sieltä pöydän eiliseksi. Salven lista on ihanan nostalginen, sieltä löytyy kaikki kunnon perusannokset ja joitain extroja. Ja aina yhtä hyvää. Isäni otti paistetut ahvenet ja äiti tyttärineen kuha Walevskan. Alkuruuaksi teki mieli suolakurkkuja hunajan ja smetanan kanssa. Annokset ovat runsaita ja totesimmekin, että yksi suolakurkkuannos olisi ollut varsin riittävä alkuruuaksi meille kaikille. Juhannus päättyy tämä keikkalesken kohdalla tänä iltana kun kansaa viihdyttämässä ollut soittaja saapuu kotiin jostain maakunnista. Ja itse menen ohjaamaan jumpan vielä tänään - hyvä päätös tälle kaupunkijuhannukselle.

Eli tässä näitä vihoviimeisiä ruoka-annoskuvia :)

 Suolakurkut, hunaja ja smetana - toimii aina!

Paistetut ahvenen punajuurihollandaisella ja

 Kuha Walevska, kanttarellit nams!

Ei siis uusia perunoita, ei silliä, ei lohta - mutta en valita!

Kommentit