Pitkästä aikaa...

Huomasin, että edellisestä postauksestani on kulunut harvinaisen pitkä aika. Pitkän ajan aikana olenkin ehtinyt pitkästä aikaa tehdä paljon asioita, joita en ollut pitkään aikaan tehnyt.  Eli mikäpä olisikaan parempi otsikko tämän päivän postaukselle kuin pitkästä aikaa?

Jokunen viikko sitten mediassa alettiin kuhista vuoden kotimaisista elokuvista ja Jussi-ehdokkuuksista. Huomasimme Ekin kanssa, että emme olleet pitkään aikaan käyneet leffassa. Päätimme tsekata osan puhutuimmista kotimaisista. Sehän ei ollutkaan enää niin helppoa, osa oli jo  poistunut ohjelmistosta. Ehdimme kuitenkin pariin päivänäytökseen ja pääsimme näkemään Jussi-ehdokkaat Leijonasydän ja 8-pallo. Kolmas kiinnostava Jussi-ehdokas, ja sunnuntaina kai kuusi pystiä saanutkin, Betoniyö, jäi näkemättä. Se on kyllä vielä ohjelmistossa, mutta 8-pallon ja Leijonasydämen jälkeen alkoi allekirjoittaneen kurjuus-sietokyky olla aika rajoillaan. Sekä 8-pallo että Leijonasydän herättivät molemmat taas niin paljon ajatuksia ja tunteita ja vaativat minulta jo paljon sulattelua, että ajattelin odottaa joitain viikkoja Betoniyön kanssa. Siispä päätimme nähdä vähän kevyemmän kotimaisen, joka varmasti saa ehdokkuuksia ensi vuonna - nimittäin Ei kiitos -elokuvan. Voin suositella tätäkin elokuvaa ihan vilpittömästi. Ihmettelen kuitenkin, miksi sitä on mainostettu komediana, ei se nyt ihan komedia ollut - vaikkakin siinä oli joitain ihan hauskojakin kohtauksia, ei väkivaltaa eikä kurjuutta nimeksikään.



Samassa leffahuumassa kävimme myös tsekkaamassa yhden Oscar-ehdokkaankin, nimittäin The Wolf of Wallstreet.  Ja taas vaikutuin etenkin Leo Di C:n huippulahjakkuudesta, jonka Scorsese on osannut ohjata esiin mitä taidokkaimmin. Suosittelen.

Muitakin asioita olen ehtinyt tehdä tai aion tehdä pitkästä aikaa; kävin pitkästä aikaa Red Shoessa, Crazyssa ja muissa lähiputiikeissa, suunnittelen matkaa Tukholmaan pitkästä aikaa, laitoin miehelleni ruokaa pitkästä aikaa, söin Runebergin -tortun ja laskiaispullan pitkästä aikaa, kävin taidenäyttelyssä jne jne. Ei siis mitään maailmaa mullistavia asioita, mutta sellaisia kivoja, arkea piristäviä pikkujuttuja, joita voisi tehdä vähän useamminkin. Palaan näihin myöhemmissä postauksissa.


Kommentit