Tres Bones - eilen ja tänään

Nyt olenkin päässyt tutustumaan uuteen ravintolaan ihan tuplasti. Kaihoisasti olen välillä muistellut entistä Lostaria - Lost and Found-kuppilaa - Annankadulla. Lostarin jälkeen paikalla on ollut jos jonkinlaista yrittäjää, mutta aika huonolla menestyksellä. Muutama viikko sitten vakiintuneelle ravintolapaikalle, Annankatu kuutoseen, avattiin sitten tämä Tres Bones. Eilen pääsimme sinne tutustumaan oppaiden kanssa ja tänään söimme samassa paikassa joululounaan ystävieni Anin ja Leilan kanssa. Ani oli lukenut uudesta kuppilasta Helsingin Sanomista, olikohan se niin, että Nyt-liite oli käynyt testaamassa paikan ja todennut ihan hyväksi. Siksi päätimme varata pöydän sieltä huolimatta edellisillan opaskokouksestani. Eipä kaduttanut. Opaskokous järjestettiin alakerrassa ja lounaan söimme yläkerrassa. Eilen saimme pientä iltapalaa - loistavia juustoja, pateeta ja graavattua sisäfilettä...(pahoittelen, että en pannut mieleeni tarkemmin menyytä) ja baarimestarin oivaa glögiä. Alakerta toimii viikonloppuisin klubina, tunnelma on varmasti aika hotti, kun jo eilenkin siellä kellariholveissa meillä oli ihan lämpimät oltavat.


Tänään lounastimme avarassa kivan "keittiömäisesti" sisustetussa yläkerrassa. Otimme joululounaan; alkuruokana maukas annos marinoituja punajuuria, fetaa, seljankukkaa ja punasipulia. Pääruokana oli suussasulava paistettu kuha ja jälkiruuaksi namunamu-piparkakkujätski jonkun "kakkumaisen"  viritelmän päällä. En löydä joululounasta verkkosivuilta, joten en tässäkään pääse nyt ihan yksityiskohtaisesti esittelemään kaikkia herkkuja. Mutta voin lämpimästi suositella. Palvelu oli hyvää ja kuriositeettina sellainen juttu, että kaikki viini, jota tarjoillaan, on tilattu naisvetoisilta viinintuottajilta. Loistavaa!

Eiliset kellarikuvat on otettu hätäpäissään Lumialla, tänään mulla oli kamera mukana. Eli vähän fiiliksiä jakoon - tässä. Pahoittelen joidenkin kuvien kyseenalaista teknistä tasoa.


Kellarin hämyisää tunnelmaa - kännykkäkameralla

 
Kiva lappuhäkkyrä

 
Ravintolapäällikkö esittelee toimintaa - kiva muuten, että nimen alkuperästä on monta tarinaa, yksi versio viittaa ranskan "erittäin hyvään" ja siitä on muotoutunut "kolme luuta", omistajia on siis kolme. Nimen saa kuulema ääntää just niin kuin se suomalaiseen suuhuon sopii - kaikki kirjaimet siis saa siis kuuluua. Helpotus tälle, jonka ranskan kielen taito on jäänyt just nippanappa menyynlukutasolle.
 
 
 Tarjoilut olivat suussa sulavia - juustotarjotin,

 maalaispateeta ja
 
 
graavattua filettä

glögi oli hyvää, ei liian makeetaa eikä liian paksua
 
 
Annankatu pimenee jo klo 14 jälkeen - sisällä on viihtyisää ja
 

maukkasta ruokaa - tässä alkuruoka, punajuuria

Leipä hauskasti pienessä sangossa - se tarjoillaan mielenkiintoisesti maustetun levitteen kanssa.

Kuha oli suussa sulavaa 
 

 
jälkkäristä puhumattakaan.

 
Kahvikin täytti kaikki toiveet

 
Istuimme liian kauan, henkilökunta piti jo omaa ruokataukoaan - mutta kukaan ei tullut hätistelemään meitä pois - palvelu oli varsin ystävällistä. Kiitos siitä.

 
Ja lopuksi tyylikäs ystäväni Ani.

 
 

Kommentit

Lähetä kommentti