Rakkaita huonekaluja Jyväskylästä

Ikuinen salonkiproggis kohtasi uuden haasteen, kun kotiini tuotiin eilen edesmenneen kiltin Heli-tätini makuuhuoneen huonekalut. Huonekalut, kaksi lipastoa ja peilipöytä, olivat olleet jo isäni lapsuuden kodissa, josta muistan ne äärettömän hyvin. Peilipöytä oli erityisesti jäänyt mieleeni, koska se oli isoäidin ja isoisän makuuhuoneessa. Ihastelin tätä silloin maalaamatonta koivupuista näyttävää huonekalua, istuin sen ääressä ja ehkäpä jopa leikin hienoa rouvaa, en ole varma. Huonekalut siirtyivät sittemmin isäni sisaren kotiin, josta ne nyt sitten eilen siirtyivät minulle. Tätini oli antanut maalauttaa huonekalut oman makunsa mukaisesti. Se on ehkä sääli, mutta toisaalta maalaaminenkin on osa näiden mööpeleiden elämää ja kertoo niiden vaiheista Heli-tädin kotona. Nyt ne seisovat muovikelmuun pakattuna ja odottavat uutta elämänvaihetta osana minun alati muuttuvaa salonkiproggistani. En muistanutkaan, kuinka suuria ja näyttäviä lipastot olivat - koko salonki taitaa mennä uusiksi. Toinen lipastoista on käsitelty vaalean ruskealla maalilla, ja funtsin nyt, josko sen paikka voisi olla olkkarissa. Siihen mahtuisi itse asiassa aika hyvin meidän  pieni "hifikeskuksemme", cd-soitin vahvistimineen. Täytynee kokeilla. Tänään en kuitenkaan ryhdy näitä paketteja availemaan - tehdään se huomenna. Tänään vietetään perinteistä isänpäivää, missäs muualla kuin hyväksi todetussa ja tutuksi tulleessa Mamma Rosassa.


 Peilipöydän eteen kuuluva istuin vasemmalla, osa ruskeaa lipastoa, peilipöydän lipasto-osa sekä suuri, raskaskin, lipasto. Ovaali peili puuttuu tästä kuvasta samoin kuin ruskean lipaston päällä olevat kaksi lasiovista pikkuvitriiniä. Hohhoijaa, miten nämä nyt saadaan kaikki mahtumaan...?





Kommentit