Aamiaiskattaus uusin silmin

Huomenta!

Tänä aamuna havahduin näkemään tyypillisen aamiaskattaukseni ihan uusin silmin.  Rakastan aamiaisia ja olen myös yleensä aika nälissäni heti  herätessäni. Valmistan aamu-ateriani aika unenpöpperöisenä saman kaavan mukaan. Kahvia, kuumaa maitoa, kokojyväpaahtoleipä, juustoa, tomaattia ja joskus myös yksi-kaksi kananmunaa. Sitten otan Hesarin, laitan jonkun aamu-ajankohtaisohjelman päälle ja istun sohvalle puputtamaan aamupalaani silmäillen toisella silmällä Hesaria ja toisella telkkaria. Kattaus/aterimet/astia ovat aina samat enkä ole aikoihin miettinyt miltä asestelma näyttää. Tänään kuitenkin  havahduin ja hymy tuli huulilleni. Tästä kokonaisuudestahan voi lukea omaa ja suvun historiaa samalla kun kattauksessani käyttämät esineet ilmentävät vuosikymmenten design-jatkumoa. Tässä voi myös tarkastella periytyneitä tapoja ja omia pinttyneitä toimintamallejaan. Eihän tässä tietenkään mistää ihmeestä ole kysymys, onhan sitä jo eletty aika pitkään ja roinaa ja rituaaliksi asti kehkeytyneitä tapoja on kertynyt, mutta oli se silti jotenkin hauska havahtua ja pysähtyä analysoimaan omaa jokapäiväistä, miltei automaattiseksi muuttunutta, käyttäytymistään.

 Tässä peruskattausta - teak-vati vanhemmilta, 50-lukua, munakuppi jostain halpiksesta itse ostettu 90-luvulla. Pinkki lusikka on Ikeasta muistaakseni 80-luvulla.

 
 Veitsi taitaa olla mummin jäämistöstä - viime vuosisadan alkupuoliskolta. Käytössä kulunut, mutta toimii äärettömän hyvin voi- ja munanaleikkuveitsenä.
 
 Arabian Kaira -asetti kuului astiastoon jonka sain ensimmäisten häitteni häälahjana kummivanhemmilta
1970-luvun lopulla
 
Arabian Flora-kupit ostin ensimmäisille appivanhemmilleni 80-luvulla

 Servietti, hassu, mistä lienee?
 
Pimeinä aamuina sytytän aina kynttilän, kynttilä-alusta on
jostain mulle tullut - selvästi joku 60-luvun keraaminen tuhkakuppi alunpitäen. Pohjassa on taiteilijan nimikaiverrus, mutta en saa selvää...

 Kananmunat maistuvat aika usein!
 




Kommentit