Mastoviidakossa

Veneily ei ole enää vuosiin kuulunut Stadinaisen elämään, jos edes koskaan. Siis joskus aikoinaan Ruotsissa asuessani meillä oli moottorivene, jolla retkeilimme kesäisin joitain viikkoja Tukholman upeassa saaristossa. Myöhemmässä vaiheessa - aiemmassa "uusioperheessäni" - sain myös tilaisuuden moottorivenelomailuun. Mutta kippariksi en ole ryhtynyt, en ole opetellut merikorttia enkä todellakaan ole innostunut oikeastaan mistään veneen kuunostuksesta tms. Veneily on minulle ollut lähinnä nautiskelua kannella, auringonottoa, ateriointia ja rentoutumista. Eli ei kai sitä edes veneilyksi voi kutsua...? Olen joskus velvollisuudentunnosta käynyt venemessuilla, mutta lähinnä minua on siellä kiinnostanut oheispalvelut ja ihmiset. Siispä en - vaikka Helsinki-opas olenkin - ole ollut kovinkaan kiinnostunut Stadissa nyt alkaneesta Tall Ship Races -tapahtumasta. Ihan kiva, ajattelin, mutta that's it. Mutta kun se nyt on valloittanut koko kaupunginosani, niin pakkohan siihen on jollain tavoin tutustua. Teimme Ekin kanssa niin, että Manskulla asioilla ollessamme päätimme hypätä kuutosen ratikkaan ja ajaa tapahtumapaikan ohi. Kuutosella ois hyvin päässyt melkein koko alueen ympäri ja sitten näppärästi takaisin melkein kotiovelle. Mutta Hietalahteen päästyämme, mastoviidakon ja ihmisryysiksen nähdessämme,  päätimme kuitenkin hypätä pois kyydistä ja tehdä pienen lenkin. Onhan ne hienoja, ne laivat, ja täytyy todeta, että kunnioitan ja ihailen kaikkia innostuneita nuoria, jotka antaumuksella ja väsymättömällä innolla painavat yötä päivää näillä näyttävillä aluksilla. Minulla oli pokkarikamera mukana, joten tarjoan taas jokusen retkikuvan. Ja  kuten näkyy, oheispalvelut kiinnostivat taas yhtä paljon/enemmän kuin itse reissi.

 
Vilkasta rantavilinää Tall Ships Races -tapahtumassa


 
Mastoviidakkoa niin kauas kuin silmä kantaa...


 
Göteborg -alus

 
  Auringonkukat kuuluvat kesään ja

 
kesäkimput

 
Hei, tää on tuttu - Jyväskylän kesästä!

 
Suomi-relettä riittää

 
Pannu pannun vieressä - ei täällä nälkä pääse yllättämään, tosin ei mitään uniikkia - näitä ruokakojuja on Suomessa ihan jokaisella festarilla.

 
Neulamuikut taitavat olla monelle seilorille uusi tuttavuus

 
Okei, kuollut burrito; voishan sellasenkin syödä

 
Hyvän asian puolesta

 
Stadinaisen festarilounas

 
Muusikolle tutuntuntuiset kulissit
 
 
Lopuksi lepuuteltiin jalkoja Aleksanterin Pihan keidasterassilla, kiva tuttavuus tämäkin paikka.
 


Kommentit