Huomenta vaan!

Vaikka en hirveesti vielä ulkona pääse oleilemaankaan, saan silti ihailla kaunista kukkaloistoa; perjantaina saamani liljat ovat häikäisevän kauniita, nuput ovat auenneet täyteen kukkaan ja niistä on paljastunut hulppeita värejä. Pakkohan näitä on vielä ikuistaa ja laittaa jakoon!

Ei kai kukat ole turhamaisuuden merkki? Ei, mutta turhamaisuuteen, turhuuteen ja nautintoihin pääsen pian tutustumaan, kun avaan Katri-ystävältäni piristykseksi saamani kirjan Kaunis Turhuus.
Riikka Forsströmin kirjoittama kirja käsittelee 1600- ja 1700- lukujen nautintoihin ja turhuuteen pohjautuvaa kulutushysteriaa Ranskassa ja sen vaiheen vaikutuksia ja heijastuksia meidän aikaamme.

Ennen kirjaan uppoutumista ajattelin kuitenkin olla vähän hyödyllinen. Tämän päivän hyötyteko on vanhojen joulukorttien selvittely ja hävittäminen. Täytynee nimittäin tehdä tilaa tulevan joulun korteille. Hyvissä ajoin, eihän jouluun ole kuin reilu puoli vuotta:). Korttien lähettäminen vähentynyt huomattavasti vuosien varrella, itse en ole saanut yhtäkään korttia laitettua enään useampaan vuoteen. Silti ystäväpiirissä on useita, jotka vuosi toisensa jälkeen jaksavat ilahduttaa minua jouluisella tervehdyksellä. Ja kyllä se ilahduttaakin. Onkohan muilla sama ongelma korttien suhteen; niitä ei millään raaskisi hävittää. Tuntuu ihan siltä, että pettäisi ystävänsä, kun karsii kauniita kortteja laatikoista. Mutta mitä muutakaan tässä voi?

Että tallainen aamu - ihanaa alkavaa viikkoa kaikille!


Kesäistä kukkaloistoa!
 




Ikuistus ennen hävitystä - kiitos joulukorteista kaikki kivat ystävät!


 
Nonni, nyt sohvalle, ehkä saan hyviä vinkkejä tästä kirjasta...?
 
 

Kommentit