Unelmien pelikirja ja Karjala

Tämä viikonloppu on pitänyt sisällään parikin hyvää kulttuurillista kohokohtaa. Eilen kävin tsiigaamassa Unelmien pelikirja -leffan Hannimarian ja Ullan kassa. Leffa on taas just sellanen, josta tykkään; ei mikään suuren budjetin spektaakkeli vaan suloisen semi-syvällinen kertomus ihmissuhteista, haavoittuvuudesta, elämästä henkisen kantin rajapinnassa. Cast ja toteutus on aivan loistava, ei ihme, että leffa oli ehdolla useassa oscar-kategoriassa, Jennifer Lawrence saikin pystin hulvattomasta naispääosa-suorituksestaan. Ei haitannut todellakaan vaikka tarinan loppuhuipennus onkin aika ilmeinen ja selvä lähes heti alkuminuuteista asti. Suosittelen!

Tänään olin sitten katsastamassa Taidehallin Karjala -näyttelyn. Näyttelyyn on koottu töitä - valokuvia, tekstiilitöitä, installaatioita, videotöitä - kymmeneltä suomalaiselta nykytaiteilijalta. Jokaisella taiteilijalla on jonkinlainen kytkös Karjalaan, ja töissään he ovat ilmaisseet tunteitaan, muistojaan, sukunsa tarinoita, assosiaatioitaan ja mielikuviaan Karjalasta ja Karjalan evakkomatkalaisista. Pidän Taidehallista, se ei ole liian iso eikä siellä koskaan tule tunnetta, ettei jaksaisi pysähtyä jokaisen teoksen äärelle funtsimaan. Tässä jakoon vähän tunnelmia pohdittavaksi.






















Kommentit