Perhe on paras!

Kukakohan on leiponut ja koristellut?
Kymmenen kynttilää kuuluu asiaan
Eikös sitä sanota, että ajan kulun ja oman ikääntymisen hahmottaa parhaiten lasten kasvamisen myötä? No, itse saan kyllä todeta, että mun kohdalla hahmotan ajan kulun - aika hämmentyneenä - en lasten, vaan lastenlasten kasvamisesta. Nyt on nimittäin niin, että tyttärenin Lindan esikoinen täytti kymmenen vuotta pari viikkoa sitten! Erinäisistä aikataulullisista syistä pääsimme viettämään tätä suurtapausta omalla ydinporukallamme vasta eilen. Sankari oli ollut partsikkaleirillä ja saapui sieltä sopivasti ottamaan meidät vastaan. Paikalla oli neljä sukupolvea, aika uskomattoman hienoa luksusta! Ylpeänä mummina, äitinä, vaimona, avo-anoppina ja tyttärenä innostuin räpsyttelemään kameraa mm. seuraavanlaisin tuloksin.
Tervetuloa synttäreille perheeni pariin!


 Synttärisankari puhaltaa kynttilät
 
Suoraan partioleiriltä

No joo, mummi, onks pakko kuvata?

onko?

 ihan totta, eiks riitä jo tää kuvaaminen?
 
No, sitten mummi siirtyi kuvaamaan pikkuveljeä

joka onkin varsinainen linssilude

ja kova futiksen pelaaja

Tässä pikkupoikien äiti

 ja tässä myös
 
Onkohan meissä yhdennäköisyyttä?

Ainakin sisarukset ovan jonkin verran samannäköisiä, tässä nuorempi tyttäreni, Tiina

No, joo hei, siis kuvaatsä koko ajan?

Avo-vävy Toni

 Oma äitini, edustaa siis sitä ensimmäistä neljästä sukupolvesta
 
ja faija

Eki kuuntelee anopin juttuja pohdiskellen...

Ja lopuksi stadinainen itse, siis mummi, ja uusi huivi

Kommentit

  1. Ihania kuvia, ihania tunnelmia ja ihana on mummin uusi huivi ;)

    VastaaPoista
  2. Joo, kiitos Maiju. Meillä on yleensä kiva välitön tunnelma kun tavataan. Huivi on Gudrun Sjödeniltä, tykkään kovasti!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti