Pöytäpähkäily

Kuten ahkera lukija on varmasti todennut, on pähkäily selvästi oleellista elämässäni. Pähkäilen, siis olen...

Tämä viikko alkoi salonkiproggikseen liittyvällä pöytäpähkäilyllä. Ne tauluhyllythän odottavat edelleen porausta, mutta sillä aikaa ehdin hyvin pohtia sitä, laitanko salonkiini isomman pöydän siihen sohvan eteen. Meillä on vintillä kaksi isompaa pyöreää sohvapöytää, molemmat ovat pintavaurioituneita. Siispä aloitin tämän maanantain sillä, että menin ylös vintille tsekkaamaan kyseiset pöydät. Päädyin kantamaan alas valkoisen kustavilaisen pöydän, jonka maalit ovat pahasti päässeet lohkeilemaan. Pöytä on minulle hyvin rakas, pöytä kuuluu ruokailuryhmään, jonka olen perinyt sen mummoni siskolta. Ruokapöydäksi se on kuitenkin aivan liian pieni ja matalakin. Kannoin sen siis alas ja aloin tutkailla mitä sille vois tehdä. Salonkiin sopisi paremmin tumma pöytä, joten funtsin, josko vaikka hioisin ton pinnan ja vahaisin/maalaisin pöydän tummaksi. Jepp - sen taidan tehdä! Sain nyt siis kivan proggiksen taas - ihan niinku niitä proggiksia tässä ei muuten olis tarpeeksi. Mutta siis joo - hiomakone esiin ja hommiin. Näytän sitten valmiin pöydän, kunhan se vaihe on käsillä, joskus:)

ps. soitin tutulle remppareiskalle, hän tulee poraamaan noi tauluhyllyt lähipäivinä, tuleepahan tehtyä ainakin!


 
Rakas pöytäni on kokenut kovia.
 
Kun se oli säilössä vintillä se vaurioitui vielä lisää, kun vintin ikkuna päästi vettä sisään.
Nyt ikkunat ovat uusitut, mutta pöytä on tämän näköinen...
 
 
Kaunis kustavilainen koristelu, ei kai se haittaa, jos pöytä vaihtaa väriä,
voihan sen sitten taas joskus mahdollisesti entisöidä ihan kunnolla alkuperäiseen väriinsä.
Tämä taitaa olla uus-kustavilaista, 1920-luvulta.

Kommentit