Viggo

1800- ja 1900-lukujen vaihteen symbolismista ei välttämättä ole kovin pitkä harppaus tähän päivään - tai oikeastaan eiliseen. Kävin nimittäin eilen Taidesalongissa Viggo Wallensköldin näyttelyn avajaisissa. Halusin ehdottomasti osallistua nimenomaan avajaisiin, sillä halusin tavata taiteilijan henkilökohtaisesti kertoakseni hänelle, että olin tehnyt taidehistorian kandityöni hänen edellisen Taidesalongin näyttelynsä yhteydessä julkaistuista sanomalehtiarvioista. Ajattelin, että se ehkä voisi kiinnostaa taiteilijaa itseänsäkin. Ja kiinnostihan se! Kandityössäni en ollut analysoinut sitä, miten Wallensköldin teoksia oli arvotettu, vaan olin halunnut tutkailla, miten kuvataidekriitikot olivat ilmaisseet teosten merkityksiä ts. tutkimukseni kohteena oli erityisesti tulkinnalliset ilmaisut. Wallensköldin taide kuuluu siihen pienempään osaan nykytaidetta, joiden teoksia pidän esittävinä, jos esittävyytenä tarkoitetaan sitä, että kuvista voi hahmottaa konkreettisia asioita; ihmisiä, koneita, maisemia jne. Esittävyydestä huolimatta Wallensköldin työt ovat jotenkin mystisiä ja outoja, ja kuten kandityössänikin totesin, moni näkee niissä viitteitä alitajuntaan ja muihin Freudin psykoanalyyttisessa teoriassa esitettyihin ilmiöihin. Pidän Wallensköldin taidetta jossain mielessä peräti symbolistisen liikkeen updeittauksena - "esittävyyden" ohella monia symbolismille luonteenomaisia piirteitä,  kuten ainakin tunnetilojen ilmaisu, outous, mystisyys ja monimerkityksellisyys, löytyy myös Wallensköldin taiteesta.



 
Lisätietoja näyttelyst: http://www.taidesalonki.com/ 

Kommentit