Tamminiemessä

Eilen Helsingin auktorisoidut oppaat oli kutsuttu tutustumaan Suomen presidenttien entiseen virka-asuntoon, Tamminiemeen. Viimeisin pressa, joka Tamminiemeä asutti oli Urho Kekkonen. Mä itse kuulun siihen sukupolveen, joka luuli pitkään sanojen presidentti ja Kekkonen olevan synonyymeja. Kekkosen presidenttikausi kesti 25 vuotta ja hänen kuoltuaan Tamminiemestä päätettiin tehdä museo.

Rakennus oli pitkään suljettuna peruskorjausten ja entisöinnin johdosta, mutta nyt se on avattu jälleen yleisölle. Interiööri on pääosin siinä asussa, jossa se oli Kekkosen viimeisimpinä presidenttivuosina 1970-luvulla. Olen aikaisemminkin ollut vaikuttunut siitä, kuinka "askeettisesti" Urkki ja Sylvi itse asiassa elelivät. Ei olekaan ihme, että Kekkosen kauden jälkeen presidentille rakennettiin tilavampi asunto, jossa on neliöitä myös henkilökunnalle ja laajempaan edustukseen.

Käynti Tamminiemessä on kaikin puolin nostalginenen matka. Rakennuken sisustus koostuu eri aikakausien elementeistä, jossa eri tyylisuunnat käyvät hauskaa vuoropuhelua keskenään. Mä ainakin pystyin melkein tuntemaan Kekkosten, etenkin Urkin, läsnäolon talossa. Mieleen nousivat elävästi myös kaikki jutut, telkkari- ja lehtiuutiset, todet ja keksityt, mitä Urkin elämästä on kerrottu. Lapsuudessani ei tainnut mennä päivääkään, ettei Kekkosta jotenkin mainittu.

Meillä oli huippupätevä opas, joka osasi kertoa jännittäviä yksityiskohtia presidenttien, etenkin juuri Kekkosen, elämästä Tamminiemiessä. Lisäksi opas tiesi esillä olevista taide- ja muista esineistä erinomaisen kiitettävästi. Tamminiemihän on pullollaan myös taidetta ja muistoesineitä, joita Kekkonen ja Suomen valtio on aikoinaan saanut eri puolilta maailmaa.



Tässä voi melkein nähdä Kekkosen tepastelevan vanhoina päivinään...
 
 
Näkymä merelle - kovin syksyistä. Eksteriööri on palautettu alkuperäiseen 1900-luvun alun asuun, koska 70-luvun tummempi värisävy oli hankala konservoida.
 
 
Tamminiemen viimeisin isäntäpari - Kekkosen kuvassa heijastuu Tsekkoslovakiasta saatu böhmiläistä kristallia oleva kruunu
 
 
 
Salin ikkunanäkymä - edessä Neuvostoliitosta saatu veistos Äiti Maa ja taaempana lahjoja mm. Afrikasta
 
 
Edustustiloissa on yhdistetty muiden uusrokokoota,  kustavilaista ja modernia - kaikki sulassa sovussa kodikkaasti.
 
 
Alakerran "edustusbaari", jonka edessä liukuovet kiinni arkisin. Baari aukesi kutsujen yhteydessä. Erityisesti Kekkosen järjestämät "lastenkutsut" herättivät keskustelua. Kekkonen kutsui 60-luvun radikaalia nuorta polvea luokseen vähemmän formaaleihin illanviettoihin.
 
 
Keittiönäkymää
 
 
 Huipputeknologiaa Kekkosen työhuoneessa  - HPY:n presidentille lahjoittama nykyaikainen puhelin erikoistoimintoineen.  Huom. ei kuumaa linjaa Kremliin!
 
 
 Presidentin kirjoituspöydällä oleva mappi
 
 
 Yläkerran oleskelutila - tuttuja sisustuselementtejä!
 
 
 Sylvin pieni makuuhuone, pariskunnalla oli erilliseet makkarit yläkerrassa.
 
 
 
 Urhon makkari, kirjoituspöydällä legendaariset Urkki-lasit
 
 
Yläkerran kylppäri, 70-lukua - ja aika ahdasta.
 
 
 Hassua ajatella, että tässä ovat ehkä niin prinssi Philip kuin Neuvostoliiton  pääministeri Nikita Khrushchevkin  ehkä lekotelleet. Ainakin Khrushchevin kerrotaan viihtyneen Kekkosen seurassa pariinkin kertaan aina aamu-viiteen saakka.
 
 
Pieni sauna, mutta ei vieraita yleensä ollut kuin muutama kerrallaan. Saunaa voi nykyään vuokrata yksityiskäyttöön - hinta noin 8000 euroa/saunailta.
Kekkonen rakennutti rantasaunan 1957 muuttaessaan Tamminimeen. Varat tulivat Suomen teollisuudelta, ei valtiolta. Perinteinen saunapäivä oli lauantai, tällöin Urho saunoi oman erityisen sauanaseuransa kanssa. Myös sukulaiset kävivät saunomassa.
 
 
Ilta on pimennyt - Tamminiemi näyttää kodikkaalta rannastakin päin katsottuna
 
 
Saunarannasta näkymä länteen

Kommentit