Juhlien jälkimainingeissa

Viime viikko oli varsinainen juhlaviikko. Se huipentui sunnuntaina kuohari - ja kahvikekkereihin. Onnistuimme saamaan kasaan suuren joukon läheisiä, niin vanhempia kuin lapsiakin. Juhlan aiheita oli siis ainakin kolme: mun valmistuminen, Ekin synttärit ja sitten vielä se meidän kymmenvuotis-hääpäivämme.

 
Kahvikekkereihin valmistautumista - Ruotsista aikoinaan hankitut astiastot; Gustavsbergin Blå Blom  sekä Rörstrandin Gröna Anna. Molemmat mun lemppareita.
 
 
 Kuoharia; Sibeliusta ja lahjaksi saatua Roséta
 

Kortteja ja lahjakirja; joissain korteissa oli kivoja ylläreitä:)
Lisäksi sain esimerkiksi kälyltä Shjerfbeck-näyttelyn yhteydessä julkaistun kirjan ja anopilta valmistujaismuistona Kalevalakorun. Mutsi antoi oman maisterisormuksensa mulle - hulppeita lahjoja!


Viikon varrella ehdin kuitenkin myös käväistä kahdessa näyttelyssä, joissa molemmissa oli aiheena 1800-luvun puolenvälin ja loppupuolen taide. Amos Anderssonilla näin Fanny Churberg-näyttelyn ja Sinebrykoffilla romantiikka-aiheisen näyttelyn. Olen ajatellut, että terästäydyn taas näiden näyttelyiden suhteen. En ole ehtinyt kartoittaa kaikkea Stadin taidetarjontaa likimainkaan tyydyttävästi. Seuraava etappi ois varmaan Kiasman Osmo Rauhala -näyttely. Rauhalan tuotantoon tutustuin jonkin verran toissa vuonna, jolloin opastin Kansallismuseon Tyrvään kirkon-maalausten luonnos-näyttelyssä. Ja pääsin pari kertaa käymään myös itse Tyrväälläkin. Nyt ois kiva käväistä tsekkaamassa nää Rauhalan uudet työt. Toinen näyttely, mikä mua erityisesti kiinnostaa, on Didrichsenin taidemuseon Maya näyttely. Noi kaksi taitaa olla listalla ylimpänä. Niin, ja sitten Tennispalatsin Nanna Susi-näyttelyn vois myös luonnollisesti nähdä. Ja gallerioitakin on pilvin pimein, niissäkin toinen toistaan houkuttelevampia  juttuja, joten ei mulla taidepulaa ole. Tässä kun asuu ihan Stadin keskustassa, niin ei ole juttu eikä mikään käydä näyttelyissä vaikka joka päivä. Ja kirjahyllyssä on vuosien varrella hankittuja taidekirjoja, joihin voisi taas uudella innolla pureutua. Romskuista puhumattakaan. Huomaan, että mulla on selvästi tällainen valmistumisen ("synnytyksen") jälkeinen melankolia. Äkkiä pitäis taas käynnistää joku uusi proggis. Katotaan, mikä se tulee olemaan. Sitä odotellessa mennään noilla...

Kommentit