Rapurallaa

Eilen pidettiin pienimuotoiset rapukekkerit. Mun faija oli ehdottanut, että mentäs raflaan syömään muutama rapu, mutta mä halusin mielummin syödä himassa. Niinpä mä tilasin maanantaina Stockalta jumbo-rapuja ja hain ne sitten eilen. Sit me syötiin niitä nelistään meillä, mä, Eki ja mun vanhemmat.

Suomessa näyttää olevan se kiva raputapa, että ne syödään ihan yksikseen, siis tarkoitan, että siihen ei lisukkeeks tarvita muuta kuin ehkä paahtoleipää ja tilliä ja ehkä sitruunaa. Niin ja juomia. Faija toi valkkaria ja akvaviittia, Ekillä oli olutta. Että siinä maisteltiin niitä ja laulettiin muutama snapsilaulukin. Faijalla oli lauluvihko, jonka se oli napannut Suomalaiselta klubilta (!). Mä funtsin, että jos oltais oltu mun entisessä kotimaassa Ruotsissa, niin pöydässä ois ollut edellämainittujen sorttien lisäks vielä majoneesia ja juustoja, ainakin. Mut ei niitä luonnollisestikaan tarvita, ravut ovat ihan parhaimmillaa just sellasina kun ne on...


Muutama rapu, mun mummilta perityllä vadilla, tsekkaa joidenkin noiden saksia!

 
Jännää muuten, että tän akvaviitin valmistuksen omistaa Altia -
siis perussvenski snapsi onkin oikeestaan suomalaista!

 
Vähän on sumeeta, mistäköhän se johtuu?


Viimeinen rapu - ihan kun se tsiigais, että hei...

Kommentit