Tunnelissa

Päiväkirja on nyt saanut odotella sitä, että toivun viikonvaihteen elämyksistä. Olin nimittäin noin 25 metriä syvällä, kallion sisällä, meren alla! Ja sen jälkeen ilmassa, meren päällä, ja sitten vielä kolkuttelemassa psykiatrisen sairaalan portteja.

No, siis ei niin vakavaa, kuin alkuistumalta voisi kuvitella. Mutta mulla oli aivan hillitön opastus lauantaina. Rakennusinsinöörit ja arkkitehdit olivat ekskursiolla teemanaan maassa, ilmassa ja maan alla. Tai jotain sinnepäin. Mut oli palkattu siihen sitten siirtymävaiheiden ja kulttuuriperinnön- sekä maiseman verbalisoijaksi. Sehän sopi, natsaa hyvin näihin mun opintoihinkin; rakentuvaa ympäristöä on tässä nyt muutenkin pohdittu jonkin aikaa.

Keikan suurin juttu oli se, että päästiin tutustumaan Länsimetron louhintatöihin ihan paikan päälle. Todellakin siis sinne tunneliin. Mä pelkäsin ihan älyttömästi, olenhan sellainen, jonka mielestä ihmisen paikka on tukevasti maan päällä - ei ilmassa, ei maan alla eikä missään muuallakaan - siis elämänsä aikana. Se mihin sit myöhemmin mennään, on luonnollisesti toinen juttu. Mutta jos meidät ois luotu liikkumaan ilmassa, ois meille varmaan kasvanut siivet, vedessä tarvii jotain muuta ja maan alla liikkumiseen pitäs kai sillonkin olla erilaiset raajat. En tiedä, mutta ajattelen, että se on ihan normaalia, lajille ominaista hätää ja pelkoa, joka meidät valtaa, kun joudutaan tollaseen tunneliin esimerkiksi. Vaikka ei kukaan tietenkään ollut moksiskaan, kiinnostuneina ne siel tsiigaili. Meidät vietiin sinne syvälle luoliin pikkuisella Luolabussilla ja sitten jalkauduttiin vielä ja käveltiin syvemmälle pimeyteen. Mutta ei voi kun ihailla noita ammattilaisia, jotka noita töitä tekee - fantastista. Länsimetro on jo puoliksi kaivettu, me oltiin siel jossain Koivusaaren ja Hanasaaren kulmilla.

Sitten reissu jatkui Lauttasaaren eteläkärkeen, jossa rakennetaan taloja meren päälle, hulvatonta. Vielä ei saanut ihan oikeeta kuvaa, koska paikka on padottu, eivätkä asunnot vielä kokonaan leijuneet vapaasti meren pinnan yläpuolella. Mut sitten kun kaikki on valmista, niin paikka on varmaan aika upee.
Vähän vanhempaa miljöötä saatiin sitten ihastella, kun mentiin Lapinlahden sairaalan alueelle. Siellä mä opastin sitten itse, kerroin mestasta, sen arkkitehtuurista ja historiasta. Lappari on mulle tuttu paikka; oon ollut siellä aikoinaan toimintaterapeuttina. Se oli hieno työmiljöö. Kiva, että Lappari kunnostetaan, ja että sinne saadaan taas erilaisia sosiaali- ja terveysalan palveluita. Lapparin puutarha on hieno keidas vanhan hautausmaa-alueen ja korkeateknologia-alueen välissä. Nykyään puutarha on auki päivisin, joten kannattaa käydä ihailemassa, vaikka se onkin nyt vähän kunnostusta vailla.

Jätkäsaarikin tuli tsekattua, samoin ihana maisemareitti Otaniemen ja Tapiolan välistä,
Lehti- ja Kuusisaarien kautta Meikkuun ja sieltä Sibben ohi Stadiin.

Hyvä keikka, näitä lisää! Ja kuvia:


Hih - luolabussi!!


 No niin, hiffaaks nyt, kuinka jänskää tää oli, ihan hirveen jänskää...
Täällä mun ei tarttenut opastaa:)


Hui!


Jännää oli tää kontrastikin - NJK siinä ihan raksan vieressä, sumun takia ei nähdä Westendiin päin -
mutta ihanaa oli päästä takas maan pinnalle.


Ja sit vetten päälle. Tästä puretaan noi patorakennelmat, ja sitten asunto leijuu ilmassa meren päällä.


Lihasoppa maistui raksalla - kiitos!


Näinkin opas voi pukeutua - eihän sitä tiedä milloin tarttee turvaliivejä ja turvalaseja, kypärästä puhumattakaan - lasit tosin on tässä vaiheessa mun laukussa.


Ja sitten psykiatrisen sairaalan portille - Lapinlahden sairaanlan julkisivua



 Näkymä Lapinlahden pohjoisrannalta kohti Venetsia-rakennusta, entinen pesutupa jne. Joukko opiskelijoita muuten valtas sen muistaakseni kesäkuussa,  vastalauseena opiskelijoiden asuntopulalle. Valtaus loppui kai sit kyl aika pian.




Näkymä Lapparin Lippukalliolta. Mieli lepää täällä - todellakin voimaannuttava ja varmasti monelle kuntoutujalle vuosien varrella tutuksi tullut maisema. Onneksi tämä on päätetty säilyttää.
Ja aivan näiden näkymien vieressä Jätkäsaaren ja Ruoholahden huikeat uudet asunto- ja  raksa-alueet - kuka uskois.




Kommentit