Domino

Se oli sitten Taiteiden yö Stadissa. Mä en pahemmin siihen osallistunut, katselin jengin liikehdintää ikkunasta, näytti olevan aikamoinen ryysis. Mutta iltapäivän opastuskeikalla pääsin näkemään, kun kymmenet vapaaehtoiset valmistelivat huimaa noin neljän kilometrin pituista Domino-jonoa. Meil oli stoppi Senaatintorilla, ja siel oli kova tohina. Mun kanadalaiset vieraat olivat ihan äimän käkenä ja huuli pyöreenä, kun niille valkeni homman juju. Ne asuu Hotelli Pressassa, joten ne kyl aikoi lähteä illalla vähän tsekkaamaan tätä hauskaa tapahtumaa. Vaikka olenkin taidehistorijoitsija ja kiinnostunut kaikesta hauskasta kulttuurista ja taidejipoista ylipäätänsä, niin en silti itse halua yleensä mennä Stadin keskustaan pyörimään Taiteiden yönä. Mulle sopii paremmin vähän iisimmät tilanteet.

 
Vapaaehtoisia dominonrakentajia Tuomiokirkon länsiportailla

 
ja tässä kans, ihan hurjan hienoa talkoohenkeä, täytyy sanoa
 

Mitäköhän Ehrenström ja Engel funtsaisivat, jos näkisivät luomansa kaupungin nyt, 200 vuotta myöhemmin? Mutta
kiitos heille, ilman heitä meil ei todellakaan olis just tällaista empire-keskustaa. Jotain tietty ois, mutta ei todellakaan tällaista ainutlaatuista yhtenäistä klassisisten rakennusten kokonaisuutta.
Kiitos, sanon minä!

 
Dominon matka jatkuu Yliopistokatua länteen


Tässä ne palikat menee, vanhan Hedvig Eleonora kirkon paikan yli.  Noi vaaleammat mukulakivet maassa kuvaavat ton vanhan ruotsinaikaisen kirkon paikkaa. Kirkkohan purettiin, kun uutta Stadia alettiin rakentaa. Ja tos päällä sit 200-vuotisjuhladominot. Siis Stadi on ollut pääkaupunki 200 vuotta ja se oli kuulema yksi syy, miksi Domino-taideteos esitettiin just nyt täällä.  


Ja viel eteläportailta otettu kuva, näyttää kyl tosi kivalta, sade ei haittaa.

Kommentit