Kaappi, Crazy ja Ykkösluokka


Luokkakokouksen alkupalat;
Mamma Rosan antipasto.

Tämä viikko on ollut toimintaa täynnä. Olen mm. saanut maalattua sen retrokaapin mustaksi, olen osallistunut fantsun vaateliike Crazyn bileisiin ja viettänyt railakkaan illan entisten luokkatovereiden kans. Sen lisäksi olen ollut yliopistolla, tehnyt esseitä ja roudannut kirjoja kirjastosta. Olen jopa käynyt kasvohoidossa ja vesijuoksussakin kaksi kertaa.

Kaapin maalaus meni ihan kivuttomasti, ehkä osaksi sen vuoksi, että en ollut asettanut niin hitsin kovia vaatimuksiakaan lopputuloksen suhteen. Ajattelin, että se on ihan okei, jos tulos on vähän epätasainen ja jos alkuperäinen jalavapuu paistaa siel läpi. Nyt funtsin, että mitä siihen kaappiin nyt loppujen lopuks vois laittaa sisään. Aluks olin ajatellut, että siitä tulis laukku- ja kenkäkaappi, mut nyt alan vähän empiä. Laukut ja kengät vois mahtua toiseen paikkaan. Tästä vitriinistä vois tosin tulla mun minatyyrikenkäkokoelman paikka. Sain jokin aika sitten faijan vanhan pienoiskenkäkasan, joka oli vaan ollut sen varastoimana jossain astiakaapissa Töölössä. En ole viel saanut sitä esiin, kun sopivaa paikkaa ei o löytynyt. Mietin tota, palaan asiaan.


Maalattu kaappi, laittaisko faijalta
perityn minikenkäkokoelman
tohon vitriiniin - saa nähdä.

Crazy-putiikin Arjalla on tapana järkäta kantis-ilta pari kertaa vuodessa. Se on kans ihan hulvaton tilaisuus. Putiikki on täynnä samanhenkisiä ja -näköisiä leidejä, ikkunalauta on täynnä ihania herkkuja ja viiniä riittää niille, jotka sitä haluu. Se ei ole mikään ostos-ilta, eli tarkoitus on vaan tavata muita Crazy-leidejä ja pitää hauskaa.


Crazyn pippaloiden meininkiä

No, luokkakokous sit! Ihan ihmejengi tää meidän vanha luokka. Me oltiin Töölön Yhteiskoulun ensimmäinen sellanen kokeiluluokka, ikäänkuin koekaneja. Mentiin jo silloisen kansakoulun kolmannelta siis tohon yhteiskouluun. Luokasta tuli ykkösluokka. Sama jengi oli enemmän tai vähemmän kimpassa kaikki ne 9 vuotta, jota meidän koulu kesti stuiduskaboihin asti. Meitä kutsuttiin koulun parhaaks luokaks tosin mä en kyl varmaan myötävaikuttanut siihen arvonimeen, mutta kun oli liuta niitä oppilaita joilla oli keskiarvo 10 tai vähän alle, niin siinä sivussa mäkin sain kunnian niinku vähän siivellä:). Mä oon järkännyt luokkakokouksia sitten joka viides vuosi ja joka kerta on tuntunut siltä kun päivääkään ei ois kulunut kouluajoista. Hm, no, siis, paitsi vähän joillain on tullut kiloja ja ryppyjä ja laspsenlapsia jne. Mutta siis henkisesti ollaan kyllä vielä ihan samoja, ainakin siltä tuntuu.

Luokkakokous pidettiin Töölön Mamma Rosassa, ruoka oli todella hyvää. Ohjelmassa oli nostalgisia retkiä kouluajoille - luokkakavereissa on kundeja, jotka olivat kuvanneet satoja ja satoja kuvia vuosien varrelta. Nyt ne on digitoitu ja eilen me saatiin nähdä niistä parhaat palat. Uskomaton fiilis!

Esimerkki luokkakavereiden ottamista kuvista, minä 14 v!








Kommentit

  1. Sukulaiseni osti minulle Crazy-putiikista karvahatun, jossa on vanhanaikainen nappi. Luovutin sen kuitenkin äidilleni, koska itse pidän enemmän ns. nepparista, jota ei tarvitse näpertää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, neppari on kätsympi - kiva, että äitisi voi käyttää sitä. Crazyssä on kyllä hauskoja vaatteita:)

      Poista

Lähetä kommentti