Kunnianhimoa, kuria, järjestystä ja iloa

Eilen luin Hesarista uutisen siitä, kuinka suomalaisten koulujen luokat ovat maailman rauhattomia. Samainen Pisa-tutkimus on myös näyttänyt, että suomalaiset koululaiset kuitenkin ovat oppineet tietoja parhaiten koko maailmassa. Tässä on tietty ristiriita - tai vois ajatella, että; kuinka ne voi oppia mitään kun ne vaan hälisee siel luokassa? Joo, jostain syystä ne kuittenki oppii sitä sun tätä. Ehkä alkavat oppia sosiaalisia taitoja, ja ehkä ne sitten kuitenkin - hälisemisestä huolimatta - esimerkiksi tekee läksyt. No, en mä tiedä. Japanissa on paras kuri ja työskentelyrauha luokassa - ja ne kai menestyvät muutenkin maailmalla ja elämässä ihan hyvin. Ja on niilläkin Nokian tapaisia suuryrityksiä, esimerkiks. Mut ne ei voittanu jääkiekkokultaa, enkä mä osais nähä niitä tuol Kauppatorilla bailaamassa tai ördäämässä. Nää on vaan niin erilaisia joskus nää tavat. Mut sehän vaan rikastuttaa elämää, en mä nyt näin aamulla osaa muutakaan sanoo. Kunhan vaan tuli mieleen, kun ajattelin kuria ja järjestystä ja kunnianhimoa - ja nuorisoa.

Viikonloppuna ja alkuviikossa sain kuitenki kaks älyttömän hyvää esimerkkiä siitä, kuinka (itse-)kuri,  järjestys sekä kunnianhimo näkyvät selvästi suomalaisten nuorten toiminnassa.
Tässä tärähtänyt kuva,
mutta esimerkki HAC-pyramiidista
Lauantaina ekakski olin tsiigaamassa atleettisen cheerleadingin pohjoismaisii mestaruuskisoja. Ekin tyttären joukkue, HAC Elite, voitti ihan kirkkaasti. Yksi voittamisen perusta oli varmaan se, että siinä joukkueessa kaks osas tehdä sellasen voltin, mitä koko Suomessa ei muut osanneet; Ekin tytär luonnollisesti oli se toinen :) Mutta muutenkin, tarkka itsekuri, tekemisen ilo ja palo sekä kunnianhimo oli varmasti osa menestystä. Ja se, että ne tosiaan pelas tiiminä ihan älyttömän hyvin yhteen, eivätkä mokanneet, kukaan ei tippunut tai menny sooloileen.


Iina ja Nele, kaks supertyttöä
Liikunnan iloa, kunnianhimoa ja
itskuria
Toiseen juttuun törmäsin tiistaina Senaatintorilla. Kaartin kunniakomppania järjestäytyi ottamaan vastaan Kroatian presidentin ja meidän presidentin.


Helsingin yliopiston päärakennus ja
Kaartin kunniakomppania järjestäytyy
Siel oli varusmies poikineen, ja ne oli kans niin tiimissä ja järjestyksessä kuin vaan voi olla.


Ne ei tosin nostelleet olalleen muuta kuin pyssyjään (cheerliidingissähän ne nostaa toisiaan korkeiks pyramiideiks jne.) ja koreografia oli muutenki vähän simppelimpää. Lepo - asento - olalle vie - katse oikeaan - marssi - jne. Mutta jotenkin näytti siltä, että ei se niistä ollu kauheeta - päinvastoin. Eiks kunniakomppaniaan kuitenki niinku päästä, ei kai sinne pakoteta - vai?
Mut siis tästä vaan tuli mieleen, että kyllä meidän nuorista tulee ihan järjestyksellisiäkin, jos ne vaan tahtoo. Tahdosta se on kiinni - eikä sitä paitsi kaikkien missään nimessä tartte olla niin jämptejä. Kyllä ne silti onnistuu ihan hyvin, monessa asiassa. Mutta se on kyllä surkeeta, jos ne hälisee ulos pahaa oloaan - siihen täytys puuttua. Mietin, että tsekkaaks kukaan sitä, mistä se hälinä johtuu ja millasta se on, vai jääks tää nyt siihen, että todetaan että Suomessa hälistään tunnilla - että opiskelurauhaa ei o - ja että Japanissa on päinvastoin? Vai katotaanks sitä vähä tarkemmin. 


 No nää oli nyt näitä mun aamu-funtsimisia - mutta kuten kuvista  näkyy - ihan hienolta näyttää ja onnea HAC Elite!


Kommentit