Rakas päiväkirja....

Äitienpäivruusu - ja
Waldemarsudde-ruukku

olen pahoillani, että en ole avannut sinua, päiväkirjani, moneen päivään. Se johtuu ihan vaan siitä, että en ole mukamas ehtinyt. Mulla on ollut kova meno koko viikon. Jospa vaikka selittäisin vähän - voisin aloittaa vaik viime viikon torstaista. Sillon lähettiin graduseminaarin kans vuorokaudeksi tekemään intensiiviopintoja Suomen eteläkärkeen. Siellä tää heitti talviturkin mereen - siis vertauskuvallisesti. Himaan perjantaina ja sit lauantaina olikin  Dotsin synttärit ja verkkokaupan julkistamispippalot; muotinäytöstä, mormors cup cacea ja kuoharia. Ja ihania vermeitä.
Sunnuntaina äitienpäivä, aika hissukseen mutta kuitenkin. Sain ruusuja ja muita kivoja pieniä lahjoja. Lisäks on ollut vähän yliopistoa, klubbailua, shoppailua ja viikon huipennus - eka opastus kymmeneen kuukauteen! Jess, oli ihan ihanaa - kertakaikkiaan!! Stadi on sit niin vaan kyllä maailman paras stadi, so beautiful ja clean and interesting! Nää oli risteilymatkustajia, kiertävät Balticia ja tulivat nyt idästä, Pietarista, ja olivat menossa Stokikseen. Järjestys on Stadille hyväks, varsinkin pohjois-amerikkalaiset puhisevat kuinka suuri ero on Stadin ja Pietarin välillä - Stadin eduksi siis. Samaa mieltä!
Tässä tämän viikon kuvasatoa - tästä jatketaan!

Kaunista eteläkärkeä, mutta ei viel kovin vihreetä

Puissa ei lehtiä, vertaa viikon viimeiseen kuvaan -
kevät on tullut kohisten

Dotsin julkkis-mallit, ketäs bongaat?
Voisin ottaa minkä vaan noista mekoista - suosikkimekko on
toi Heidi Willmanin drapeerausunelma keskellä.
Tykkään kyl kans Caronin unelmasta - ja muutkin
on kivoja

Klubbailua, Ekillä keikka Libertessä - ilta vasta alullaan, mutta kiva
sekamelska jengii - hyvä meininki!

nää mul on...



ja nää...

ja nää...

nää mä hankin opaskengiks - kiiltonahka on hyvä matsku, senkun
vaan pyyhkii ja sit taas menoks!

Pakko ottaa tästäkin taas kuva - upeeta!



Sunnuntain kirkkokansaa - ihanaa kun ei enää ole sitä
dösäsumaa siin edessä, hyvä päätös, dösät jätetään
Autotalolla ja siitä parisataa metriä Temppeliaukiolle - hyvin menee!

 

Ja taitaa olla tuomi - bird cherry -tree... kukkii ja tuoksuu,
tämä Sibbellä.



Mikä ero - kaikki on jo vihreetä, voikukat kukkii, kesä!
Tuol kaukana Sibbe.

Kenkätuttavuus



MadeinSpace -ekoballeriinoja - vetskari auki ja
uus päällinen, great!

Freda on Stadin paras putiikkikatu - ja erityisesti se on hyvä mitä kenkiin tulee. Red Shoe on luonnollisesti Fredan kuningatar, mutta on täällä muitakin kivoja. Tutustuin tässä vähän aikaa sitten Boutique Fredan valikoimiin. Riemukseni huomasin, että siel on eko-kenkiä. Niistä menee vieläpä 4 euroa naistenpankille/pari - se on hyvä juttu. Ne kengät on muutenkin tosi hauskoja, ekologisesti valmistettuja ja kekseliäästi suunniteltuja. Niissä on kumipohja, jonka voi irrottaa ja kiinnittää toiseen päälliseen kiinni. Eli yhdet pohjat riittää, ja sitten voi valita päällysiä oman maun mukaan. Päällysiä myydään erikseen. Hyvä idea. On putiikissa muitakin kenkiä, tässä niistäkin vähän mallia!



MadeinSpace -citylenkkareita, sama idea!



Lola Ramona - kivoja fiftari-kenkiä



Tässä kans, freesit värit!

Pieniä kenkiä

Otin tänään vihdoin faijan antamat pienet poposet esiin pölyisestä pussista. Aika urheilu-, hollannikas- ja kansalliskenkäpainoitteisia nää on. Päätin nyt, että alan kartuttaa tätä kokoelmaa - ois kiva jos löytyis muunkinlaisia minikenkiä. Täytynee alkaa pitää silmät auki - jos vaikka löytys pieniä Laboutineja tai Manoloita:)

Mun ehdottomat suosikit on p
ienet kultakorkkarit, mustat kumikalossit
sekä
jenkkibootsit - ai niin, ja minipiikkarit.

Kampuksen kirjasto



Kirjastokaveri - saa uuden kodin proffan
huoneessa; ihan hyvä mesta

Eilen se sitten tapahtu; taidehistorian legendaarinen kirjasto lopetti toimintansa!

 Kirjasto on ollut monelle niin paljon enemmän kuin pelkkä pänttäysmesta - se on ollut pyhä rauhoittumis- ja meditaatiotila, jota antiikin jumalat ja muut tyypit ovat subliimisti  suojelleet. Kirjaston henkilökunta on ollut ihan mielettömän ystävällistä ja auttavaista ja kaikkeen on saanut apua. Tuntuu vaan niin hitsin haikeelta, mutta niin se vaan on - keskustakampuksen uus kirjasto Kaisaniemessa valmistuu ja sinne keskitetään sit kaikki. Tuleehan siitä uudesta tosipähee, ei pitäs valittaa - mutta silti, pala kulttuurihistoriaa on hävinnyt.

Jumalat ja niiden kaverit siirretään muihin tiloihin ja huoneita tullaan kai käyttämään tutkijoiden työtiloina; sinnehän mulla ei sit tu olemaan asiaa...




Näkymä kirjastotikkailta - voi itku!



Ihana hämy ja häveliäs Venus, hm - tai siis Afrodite...?




Viimeinen ryhmätyöhetki - aiheena eletty tila ja
tilan merkitykset; sopii aika hyvin!

Tuulahdus ja tupsu lännestä



Ikinuori Hellevi
kävi ostamassa
Crazystä
vappu-hattara-
jakun

Mun frendi, Hellevi, piipahti Stadissa tällä viikolla. Käytiin Ekbergillä lounaalla ja jutskailtiin niitä näitä. Tutustuin Helleviin noin 30 vuotta sitten, päivää ennen kuin Hellevillä oli neljäs inssiajo. Tää oli Hellevin viimeinen mahis saada kortti, homma oli siis aika tärkee. No, me oltiin niin nuoria, että ajateltiin aina päivä kerrallaan, joten edellisenä iltana päätettiin mennä ulos tsiigailemaan Stokiksen yömeininkiä - taas kerran sinäkin kesänä. Juttu venyi, Hellevi meni suoraan baanalta aamun ajokokeeseen ja sai kortin - kirkkaasti! Siis mitä tästä oppii? Turha stressaaminen ei kannata!

Hellevi toi mulle pari ruotsalaista M magazinea ja sanoi, että niissä on hyviä juttuja. Joo, tosiaan, ensimmäinen otsikko oli "Bli Gladare, Bli Yngre". Hyvä vinkki... Sopii mulle! Hellevi on itse kyllä niin hyvä esimerkki positiivisen attityydin vaikutuksesta - niiku tost kuvasta  näkyy!

Mutta sit se, mikä sopi mulle kans, oli Hellevin tuoma tupsu. Tupsut ovat nyt suosionsa huipulla Ruotsissa. Supersuosittu svensk Hollywood-fru Maria Montazami on herättänyt ihan mielettömän tupsu-innon naapurimaassamme. Maria on charmikas perheenäiti, joka lähti nuorena tyttönä au pairiksi Kaliforniaan ja jäi sille tielle. Hän tapasi miehensä miltei heti saavuttuaan USA:han ja "tycke uppstod". Yhdessä tää sinnikäs pariskunta sitten loi uraa - tai mies kai loi uraa ja nainen tuki häntä himassa hoitaen kämppää ja kolmea lasta. Perhe vaihtoi taloa sitä mukaa kun omaisuus alkoi karttua ja Maria innoistui mm. sisustamisesta. Nyt sit tossa reality-sarjassa on näytetty, kuinka Marialla on ihan mieletön addikti tupsuihin. Ja kas, tupsujen myynti Ruotsissa on kivunnut ihan huippuunsa. Maria on suosionsa myötä perustanut oman suunnittelufirman, jonka valikoimiin kuuluu just noi tupsut, mutta myös käsilaukkuja ja huulipunia. Huulipunia muuten Maria kävi täällä Stadissakin esittelemässä jokin aika sit. Sarjaa näytetään täällä Suomessakin, en tiedä onks Suomen tupsu-myynti noussut....

Hellevin tuoma tupsu ei taida olla Marian mallistosta, mutta silti ihan ihana! 


Tupsu!

M magazin - Thomas Ledin 60-vuotta; kai
kaikki tietää ainakin sen biisin
"Sommaren är kort"?

Salonki hahmottuu

Mun salonkiproggis alkaa vähitellen olla valmis. Laitoin Daysta aikoinaan ostamani kynttiläkruunun nyt väliaikaisesti tohon kattoon roikkumaan, kun ei olla viel osattu päättää mitä siihen hengais. Mutta ihan näppärästi toikin tohon käy.

Sit siirsin pinkit verhot takas salonkiin, ne oli vähän aikaa siel rempatussa makkarissa, mutta ehkä ne käy paremmin tähän. Ja voihan ne sit taas siirtää, jos sikseen tulee. Taulut ja kuvat pitäis vielä kans saada sommiteltua järjestykseen ja joitain laatikoita pitäs viedä vintille. Faijalta saatu mini-kenkäkokoelma ei ole vielä sekään päässyt paikoilleen - kaikki ajallaan...

Vielä vaiheessa, mutta oikeeseen suuntaan...

Lodjut veks, kamat kaappiin, taulut seinälle ja
sellasia kaikenlaisia säätöjä viel tulossa.

Kaappi, Crazy ja Ykkösluokka



Luokkakokouksen alkupalat;
Mamma Rosan antipasto.

Tämä viikko on ollut toimintaa täynnä. Olen mm. saanut maalattua sen retrokaapin mustaksi, olen osallistunut fantsun vaateliike Crazyn bileisiin ja viettänyt railakkaan illan entisten luokkatovereiden kans. Sen lisäksi olen ollut yliopistolla, tehnyt esseitä ja roudannut kirjoja kirjastosta. Olen jopa käynyt kasvohoidossa ja vesijuoksussakin kaksi kertaa.

Kaapin maalaus meni ihan kivuttomasti, ehkä osaksi sen vuoksi, että en ollut asettanut niin hitsin kovia vaatimuksiakaan lopputuloksen suhteen. Ajattelin, että se on ihan okei, jos tulos on vähän epätasainen ja jos alkuperäinen jalavapuu paistaa siel läpi. Nyt funtsin, että mitä siihen kaappiin nyt loppujen lopuks vois laittaa sisään. Aluks olin ajatellut, että siitä tulis laukku- ja kenkäkaappi, mut nyt alan vähän empiä. Laukut ja kengät vois mahtua toiseen paikkaan. Tästä vitriinistä vois tosin tulla mun minatyyrikenkäkokoelman paikka. Sain jokin aika sitten faijan vanhan pienoiskenkäkasan, joka oli vaan ollut sen varastoimana jossain astiakaapissa Töölössä. En ole viel saanut sitä esiin, kun sopivaa paikkaa ei o löytynyt. Mietin tota, palaan asiaan.

Maalattu kaappi, laittaisko faijalta
perityn minikenkäkokoelman
tohon vitriiniin - saa nähdä.

Crazy-putiikin Arjalla on tapana järkäta kantis-ilta pari kertaa vuodessa. Se on kans ihan hulvaton tilaisuus. Putiikki on täynnä samanhenkisiä ja -näköisiä leidejä, ikkunalauta on täynnä ihania herkkuja ja viiniä riittää niille, jotka sitä haluu. Se ei ole mikään ostos-ilta, eli tarkoitus on vaan tavata muita Crazy-leidejä ja pitää hauskaa.



Crazyn pippaloiden meininkiä

No, luokkakokous sit! Ihan ihmejengi tää meidän vanha luokka. Me oltiin Töölön Yhteiskoulun ensimmäinen sellanen kokeiluluokka, ikäänkuin koekaneja. Mentiin jo silloisen kansakoulun kolmannelta siis tohon yhteiskouluun. Luokasta tuli ykkösluokka. Sama jengi oli enemmän tai vähemmän kimpassa kaikki ne 9 vuotta, jota meidän koulu kesti stuiduskaboihin asti. Meitä kutsuttiin koulun parhaaks luokaks tosin mä en kyl varmaan myötävaikuttanut siihen arvonimeen, mutta kun oli liuta niitä oppilaita joilla oli keskiarvo 10 tai vähän alle, niin siinä sivussa mäkin sain kunnian niinku vähän siivellä:). Mä oon järkännyt luokkakokouksia sitten joka viides vuosi ja joka kerta on tuntunut siltä kun päivääkään ei ois kulunut kouluajoista. Hm, no, siis, paitsi vähän joillain on tullut kiloja ja ryppyjä ja laspsenlapsia jne. Mutta siis henkisesti ollaan kyllä vielä ihan samoja, ainakin siltä tuntuu.

Luokkakokous pidettiin Töölön Mamma Rosassa, ruoka oli todella hyvää. Ohjelmassa oli nostalgisia retkiä kouluajoille - luokkakavereissa on kundeja, jotka olivat kuvanneet satoja ja satoja kuvia vuosien varrelta. Nyt ne on digitoitu ja eilen me saatiin nähdä niistä parhaat palat. Uskomaton fiilis!

Esimerkki luokkakavereiden ottamista kuvista, minä 14 v!